|
Lyhyt historiaosuus [»]:
Stuttgartin läheltä Leonbergistä kotoisin oleva raatimies
Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa mustavalkoisen
newfoundlandinkoiranartun St. Bernhardin luostarista hankitulla Barry
nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin
myös pyrenneittenkoiraa. Tuloksena oli erittäin suuria, enimmäkseen
pitkäkarvaisia ja valkoturkkisia koiria. Essigin tavoitteena oli saada
aikaan leijonan näköinen koira - leijona on Leonbergin kaupungin
vaakunaeläin.
Ensimmäiset todelliset leonberginkoirat syntyivät
1846. Niissä yhdistyivät alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet.
Jo lyhyen ajan kuluttua Leonbergistä myytiin useita koiria
statussymboleiksi ympäri maailmaa.
Leonberginkoiraa pidettiin 1800- luvun lopulla Baden-Wurttembergin
alueella etupäässä maatilojen koirana. Sen vartio- ja vetokoira
ominaisuudet olivat tunnettuja. Molempien maailmansotien ja niitä
seuranneiden pula-aikojen aikana jalostuskoirien määrä laski erittäin
voimakkaasti. Nykyään leonberginkoira on erinomainen perhekoira, joka
sopeutuu hyvin kaikkiin nykyaikaisen elämän vaatimuksiin.
Yleisvaikutelma: Alkuperäistä
käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri,
voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on
tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarma rauhallinen,
mutta valpas luonne. Erityisesti uros on mahtava ja voimakas.
Mittasuhteet: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10.
Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta.
Käyttäytyminen / Luonne
[»]: Perhekoirana
leonberginkoira on nykyisissä asuin- ja elinolosuhteissa miellyttävä
seuralainen, joka voidaan vaikeuksitta ottaa kaikkialle mukaan ja joka
osoittaa erityistä lapsirakkautta. Se ei ole arka eikä aggressiivinen.
Seurakoirana se on miellyttävä, tottelevainen ja peloton kaikissa
elämäntilanteissa.
Leonberginkoiran tulee olla luonteeltaan erityisesti:
-itsevarma ja ehdottoman rauhallinen
-keskimääräisen temperamenttikas ( mm. leikkisä )
-helposti koulutettava
-hyvin oppivainen ja huomiokykyinen
-melua sietävä
Pää
[»]: Kokonaisuudessaan leveyttä syvempi ja pikemminkin pitkänomainen kuin
lyhyt. Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on noin 1:1. Nahka on
kaikkialla tiivis, ei otsaryppyjä.
Kallo-osa: Sivulta ja edestä katsottuna hieman kupera,
voimakkuudeltaan sopusuhteessa runkoon ja raajoihin, mutta ei raskas.
Kallo ei ole takaosastaan oleellisesti leveämpi kuin silmien kohdalta.
Otsapenger: Selvästi erottuva, mutta ei liioiteltu.
Kirsu: Musta.
Kuono-osa
[»]: Pitkänomainen, muttei suippo. Kuononselkä tasaleveä, ei saa
olla kovera vaan pikemminkin hieman kupera.
Huulet: Mustat ja suupieliä myöten tiiviit.
Leuat/Hampaat/Purenta
[»]: Voimakkaat
leuat. Säännöllinen, tasainen ja täydellinen leikkaava purenta. Ylempi
hammasrivi sulkeutuu tiiviisti alempaa vasten ilman rakoa.
Hammaskaavion mukaiset 42 hammasta ovat kohtisuorassa leukoihin nähden
(M3:n puuttuminen sallitaan). Tasapurenta on sallittu. Alaleuka ei saa
kaventua kulmahampaiden kohdalta.
Posket: Vain hieman korostuneet.
Silmät
[»]: Väriltään vaaleanruskeasta
mahdollisimman tummanruskeaan, keskikokoiset, soikeat, eivät liian
syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat, eivät liian lähellä, eivätkä
liian kaukana toisistaan. Silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei saa
olla näkyvissä. Silmänvalkuainen (sarveiskalvon näkyvä osa) ei saa
olla punertava.
Korvat
[»]: Korkealle, eivät liian taakse
kiinnittyneet. Keskikokoiset, päänmyötäisesti riippuvat ja paksut.
Kaula
[»]: Hieman kaareva ja sulavasti selkään liittyvä, mielummin pitkähkö kuin
lyhyt. Ei löysää kaula- tai leuanalusnahkaa.
Runko
[»]:
Säkä: Korostunut, etenkin uroksilla.
Selkä: Kiinteä, suora ja leveä.
Lanne: Leveä, voimakas ja lihaksikas.
Lantio: Viisto, leveä, melko pitkä, hieman pyöristynyt ja liittyy
sulavasti hännän kiinnityskohtaan. Koira ei saa olla takakorkea.
Rintakehä: Leveä ja syvä, ulottuu vähintään kyynärpäiden tasolle; ei
liian tynnyrimäinen, pikemminkin soikea.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on vain hieman nouseva.
Häntä
[»]: Hyvin runsaskarvainen; koiran
seistessä riippuu suorana. Liikkeessä häntä on vain hieman kaartunut,
ei mielellään selkälinjan yläpuolelle nouseva.
Raajat
[»]: Hyvin voimakkaat, etenkin uroksilla.
Eturaajat
[»]:
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset,
eivät kapea-asentoiset.
Lavat ja olkavarret: Pitkät, viistot ja lihaksikkaat. Lavan ja
olkavarren välinen kulmaus ei saa olla liian tylppä.
Kyynärpäät: Rungonmyötäiset.
Välikämmenet: Vahvat ja kiinteät; edestä katsottuna suorat,
sivusta lähes pystysuorat.
Käpälät
[»]: Eteenpäin suuntautuneet
(eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset), tiiviit ja lähes pyöreät,
varpaat ovat hyvin
kaareutuneet. Päkiät ovat mustat.
Takaraajat
[»]:
Yleisvaikutelma: Takaraajat eivät saa olla takaa katsottuna
liian kapea-asentoiset. Ne ovat yhdensuuntaiset, kinnernivelet ja
käpälät eivät saa olla sisä- eivätkä ulkokierteiset. Kannukset tulee
poistaa.
Reidet: Melko pitkät, viistot ja vahvalihaksiset. Polvikulmaus
on selvä.
Kintereet: Voimakkaat, kinnerkulma on selvä.
Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet ja vain hieman pitkänomaiset. Varpaat
ovat kaareutuneet ja päkiät mustat.
Liikkeet: Maatavoittavat ja tasaiset kaikissa askellajeissa;
pitkälle eteen ulottuva etuaskel ja hyvä takaraajan työntö.
Liikkeet ovat edestä ja takaa katsottuna suorat sekä käynnissä että
ravissa.
Karvapeite
[»]: Puolipehmeästä karkeaan,
runsas, pitkä ja rungonmyötäinen, ei jakauksella. Runsaasta
pohjavillasta huolimatta koiran ääriviivojen tulee erottua. Karvapeite
on suora, hieman laineikas on vielä sallittu. Erityisesti uroksilla on
kaulassa ja rinnassa harja. Eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut
ovat runsaskarvaiset.
Väri [»]: Leijonankeltainen, punainen,
punaruskea ja vielä hiekanvärinen (hailakankeltainen, kermanvärinen)
ja kaikki näiden yhdistelmät; musta maski. Mustat karvankärjet ovat
sallittuja, mutta yleisvaikutelma ei saa olla musta. Hännän alapuoli,
kurkun alla oleva kaularöyhelö, eturaajojen hapsut ja takaraajojen
housut ovat vaaleammat, mutta ne eivät saa poiketa liikaa
yleisvärityksestä. Pieni valkoinen läikkä tai raita rinnassa ja
valkoiset karvat varpaissa ovat sallittuja.
Koko: Säkäkorkeus:
Urokset 72-80 cm, suositeltava keskikoko on 76 cm.
Nartut 65-75 cm, suositeltava keskikoko on 70 cm.
Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan
virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen, ennen kaikkea poikkeamat
käyttäytymisessä, tyypissä, tasapainoisuudessa ja liikkeissä.
Hylkäävät virheet:
- arkuus ja aggressiivisuus
- vakavat anatomiset virheet kuten esim. pihtikinttuisuus,
voimakkaasti köyristyvä selkä, sekä notkoselkä, voimakas etukäpälien
ulkokierteisyys ja täysin riittämättömät kulmaukset olka-, kyynär-,
polvi- tai kinnernivelissä
- hammaspuutokset (paitsi M 3), ala- ja yläpurenta, muut
purentavirheet.
- voimakkaasti tai liian korkealle kiertynyt häntä
- kihara tai liian voimakkaasti laineikas karvapeite
- värivirheet: ruskea väri, jossa ruskea kirsu ja päkiät; musta
punaruskein merkein, musta, hopeanväri ja riistanväri
- maskin täydellinen puuttuminen
- ruskea kirsu tai päkiät
- hyvin voimakas pigmentinpuute huulissa
- muun väriset kuin ruskeat silmät
- liikaa valkoista väriä: valkoinen väri ulottuu varpaista
välikämmeneen, kämmentä suurempi läiskä rinnassa, valkoista muualla
kuin yllämainituissa kohdissa.
- sisä- tai ulospäin kiertyneet silmäluomet ( entropium tai ektropium)
HUOM. Uroksella tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä
kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin
|
Laatinut: Kerstin Ahlskog
Piirrokset: Ami Ekstrand & Beppo
Kuvat: John Ahlskog & Leonbergersällskapet
Lähteet:
Ahlskog Kerstin (toim.) KÄSIKIRJA
Suomen Leonberginkoirat ry 1991
Beutelspacher Wilma & Robert (toim.) EUROPÄISCHES LEONBERGER
ZUCHTBUCH
Deutscher Club für Leonbergerhunde e.V. 1986
Gustafson-Eskner Margareta (toim.) LEONBERGER RASBOK 1.
Leonbergersällskapet 1991 |
|