Leonberginkoiran luonne ja ominaisuudet

Leonberginkoiran luonteen ymmärtämiseksi on huomioitava, että rotua on jalostettu perheystävälliseksi jo vuosikymmeniä. Se on koko sielultaan kiintynyt perheeseensä. Erityisen ihailtavaa on sen lapsirakkaus, joka ilmenee kärsivällisyytenä ja jopa ymmärtäväisyytenä lasten ymmärtämättömyyttä kohtaan. Uudet perheenjäsenet hyväksytään haistelun ja tutkiskelun jälkeen mukisematta. Aikuisia kohtaan leonberginkoira käyttäytyy toisin. Noin puolitoista vuotiaaksi saakka se tervehtii ilolla kaikkia vieraita. Myöhemmin se normaalisti alkaa erotella tuntuuko joku siitä sympaattiselta vai ei. Jälkimmäisessä tapauksessa se osoittaa selvästi välinpitämättömyyttään esim. kääntymällä pois.

Erinomainen esimerkki rodun luonteesta on sen rauhallisuus, joka ilmenee parhaiten esim. koiranäyttelyissä tai tilanteissa, joissa on mukana paljon koiria. Leonberginkoirien suunnalta ei juuri kuulu ääniä, sillä ne eivät hauku ja räksytä turhan takia. Ympärillä oleva hälinä ja vilinä ei niitä juuri rasita. Ne ilmeisesti tuntevat kokonsa ja voimansa eikä niiden tarvitse pelätä, tai esiintyä uhkaavasti.

Luonteenomaista rodulle on myös vartiointivaisto, joka pääsee parhaiten esille kun koira saa oman piha-alueen reviirikseen. Tällöinkin se harvoin pitää meteliä ja haukkuu, vaan ilmaisee olemassaolonsa muutamalla haukahduksella ja murahduksella. Tästä kaikesta ei saa vetää sellaista johtopäätöstä, että leonberginkoirat ovat rauhallisia flegmaatikkoja. Vilkasta temperamenttiaan ja eloisuuttaan ne osoittavat etupäässä ilon ilmaisuna, tervehtiessään, leikkiessään ja odottaessaan kävelyä tai muuta miellyttävää. Tällöin haukutaan, hypitään ja juostaan ihastuksesta. Maljakot ym. on syytä nostaa turvaan alimmilta hyllyiltä heiluvan hännän tieltä. Uimista ja vedessä telmimistä leonberginkoira rakastaa. Uimanahka varpaiden välissä on jo merkkinä erinomaisesta uimataidosta.

Kaikesta ihastuksesta tätä rakastettavaa rotua kohtaan huolimatta on mainittava, että tässäkin rodussa on poikkeuksia säännöstä. Aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan esiintyy erittäin harvoin. Samaa sukupuolta olevia toisia koiria kohtaan sitä voi esiintyä varsinkin vahvaluontoisilla uroksia. Joskus tapaa pelokkaita ja äksyjä yksilöitä, joskin tämä johtuu useimmiten koiran huonoista kokemuksista, joihin ihminen on tahallaan tai tahtomattaan syypää. Puuttuvat kontaktit pentuiässä, liian pieni ympäristökokemus, puuttuva yhteys perheeseen tai liian ankara kasvatus voivat tehdä kaikista koirista epäsosiaalisia, erityisesti tällaisesta rakkautta ja huomiota kaipaavasta ja kiintyvästä rodusta. Jokainen leonberginkoira tarvitsee huomaavaisen kasvatuksen ja isäntäväen. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi tätä koiraa ei pidetä erityisen soveliaana ankaraan kasvatukseen ja koulutukseen, joskin rodussa on myös suojelukoulutettuja huippuyksilöitä. Tästä huolimatta leonberginkoira on erittäin oppivainen ja helposti koulutettava jopa sirkustemppuihin saakka. Varsinaista kentällä kouluttamista ei kuitenkaan tulisi aloittaa liian nuorella koiralla.

Leonberginkoira on suhteellisen helppohoitoinen, se ei tarvitse trimmausta, föönausta eikä tupeerausta - se on luonnostaan kaunis. Sen turkki tarvitsee kohtuullisesti harjausta, jotta se pysyisi siistinä. Rodulla ei ole mitään sellaisia "heikkoja kohtia", jotka kaipaisivat erityistä tarkkailua ja huolenpitoa. Koiraa on tietysti aina tarkkailtava mahdollisen tulehdusten ym. havaitsemiseksi.

Leonberginkoira on yksi terveimmistä roduista fyysisesti ja psyykkisesti. Kiitos tästä tiukoille jalostusmääräyksille, joita on hyvin noudatettu. Toivoa sopii, että myös Suomessa pystytään pitämään taso korkeana, sillä sen tämä uljas rotu ansaitsee.

Herbert Shiffmanin tutkimus leonberginkoirien luonteesta
Lehdestä Leonberger Nytt 1 1985, Yvonne Björnberg, lyhentäen suomentanut Suvi Tikkanen

Sveitsiläinen Herbert Shiffman teki vuosien 1982-84 aikana tutkimuksen leonberginkoirien luonteesta. Tutkimusaineistona hänellä oli kysymyslomakkeita, joihin hän oli saanut vastauksen 627:ltä leonberginkoiranomistajalta Belgiasta, Saksasta, Tanskasta, Hollannista ja Sveitsistä.

Aluksi Shiffman muistuttaa kasvattajan osuudesta pentujen luonteen kehittymiseen. Vaikka luonne on voimakkaasti periytyvä ominaisuus vaikuttavat myös ympäristötekijät siihen hyvin paljon. Ympäristön luonnetta muovaava vaikutus alkaa varhaisessa vaiheessa kun pennut ovat vielä kasvattajan hoivassa. Shiffmanin tutkimuksesta käy ilmi, että pennuista, joiden leimaantumisprosessiin kasvattaja on ottanut aktiivisesti osaa, tulee 63%:sta täysikasvuisina hyvin itsevarmoja ja ulospäinsuuntautuneita ja vain 11 %:sta pelokkaita tai arkoja.

Niistä pennuista, joille kasvattaja on uhrannut hyvin vähän aikaa, tulee 33%:sta selvästi arkoja, eikä yhtäkään koiraa voi aikuisena pitää itsevarmana ja ulospäinsuuntautuneena.

Kysymykseen, kuinka tyytyväinen koiranomistaja on koiraansa, vastasi 68% olevansa erittäin tyytyväisiä, 24% tyytyväisiä ja vain 11% tyytymättömiä.

Kysymykseen, miten koira tulee toimeen toisten koirien kanssa, sai Shiffman vastauksia seuraavasti:
- 49%:lla ei ole mitään ongelmia tulla toimeen vieraiden kanssa koirien
- 28% tulee yleensä toimeen vieraiden koirien kanssa
- 17% tulee toimeen tiettyjen koirien kanssa
- 5% tulee huonosti toimeen vieraiden koirien kanssa
- 1% ei ollenkaan tule toimeen toisten koirien kanssa

Narttukoirien on yleensä helpompi tulla toimeen vieraiden koirien kanssa kuin urosten. Samoin epävarmat ja arat koirat tulevat paremmin toimeen toisten koirien kanssa, sillä ne alistuvat helpommin ja koirien välille muodostuu silloin vähemmän jännitystä.

Tarkasteltaessa leonberginkoirien suhtautumista vieraisiin ihmisiin, voidaan todeta että koiran ja mieshenkilön välille muodostuu helpommin jännitystä kuin koiran ja naishenkilön välille. Suurimmat vaikeudet suhteessa vieraisiin ihmisiin on, odotetusti, nk. kahlekoirilla ja koirilla, joita jatkuvasti pidetään kenneltiloissa. On helppoa täysin pilata leonberginkoiransa sulkemalla se sosiaalisen elämän ulkopuolelle.

Erittäin vaarallinen on sellainen leonberginkoira, joka hyökkää ihmisten kimppuun. Niin aggressiivisia ovat yleensä vain luonteeltaan heikot yksilöt, joiden pakotie on suljettu, nk. pelkopurija. Shiffmanin tutkimuksissa oli 6 näin käyttäytyvää koiraa.

Pelkopurijoihin kuuluvat myös ne koirat, jotka, niin kauan kuin yksikään niiden perheenjäsen ei ole läsnä, ovat enemmän tai vähemmän luokseenpäästäviä. Kun omistaja sitten ilmestyy paikalle, tulee koirasta rohkea ja se käy hyökkäykseen. Tutkimuksessa oli 4 tällaista leonberginkoiraa.

Tutkimustuloksista käy ilmi, että:
- 17% leonberginkoirista käyttäytyy hyvin luottavaisesti vieraita ihmisiä kohtaan
- 34% suhtautuu positiivisesti mutta hieman varautuneesti vieraisiin ihmisiin
- 37% on pidättyväisiä eikä itse etsi kontaktia
- 6% pelkää vieraita ihmisiä ja hakee turvaa
- 6% piiloutuu tai käyttäytyy aggressiivisesti

Tutkimuksessa käsitellään myös leonberginkoirien ominaisuuksia vahtikoirana. Pelokkaat ja hermostuneet koirat ovat yleensä parempia hälyttäviä vahteja, mutta tositilanteessa sellaiset koirat usein peloissaan väistyvät ja saattavat joutua paniikkiin. Sen sijaan lujaluonteiset koirat eivät hälytä jatkuvasti, vaan päinvastoin haukkuvat melko harvoin. Tositilanteessa ne eivät anna säikäyttää itseään ja ovat tarvittaessa vakavasti otettavia vastustajia. Tutkimuksen mukaan koirista, jotka ainoastaan haukkuvat vahtiessaan:
- 52% haukkuu luotettavasti aina kun on tarvis
- 27% haukkuu toisinaan
- 7% haukkuu vähimmästäkin syystä
- 14% haukkuu epäluotettavasti, tai ei pystytä arvostelemaan

Koirista, jotka puolustaessaan myös käyvät kiinni:
- 18% puolustaa erittäin luotettavasti (haukkuu, pitää kiinni ja hätätapauksessa hyökkää)
- 16% puolustaa luotettavasti
- 47% puolustaa toisinaan

Kuinka leonberginkoira reagoi tungettelevaan, päällekäyvään vieraaseen ihmiseen?
- 24% ei anna säikäyttää itseään
- 15% tulee helposti epävarmaksi
- 39% reagoi eri tavoin eri kerroilla
- 13% väistää ja pakenee
- 9% hyökkää päälle

Tutkimustulokset leonberginkoirien leikkihalusta. Olosuhteet on luonnollisesti otettava huomioon (nuori/vanha koira, lapsia perheessä, ym.):
- 49% leikkii mielellään paljon ja pitkiä aikoja
- 16% leikkii mielellään
- 32% leikkii kohtalaisesti
- 3,5% leikkii hyvin vähän
- 0,5% ei lainkaan leiki