Tulisiko meille Leo

Aikuinen leonberginkoira on uljas näky. Kadulla vastaan tallustava säyseä jättiläinen saa osakseen ihailua ja herättää monesti ajatuksen: ”Tuollaisen koiran tahdon”. Oikeissa käsissä, oikeassa perheessä ja oikeista syistä hankittu leo on omistajilleen kullan arvoinen kumppani, ystävä ja lemmikki. Heikoilla perustiedoilla ja harkitsemattomuudella saattaa kotiin ilmestyä kävelevä katastrofi.

Pennusta - jättiläiseksi 

Pennut vievät helposti sydämen. Matka pikkuisesta pallerosta aikuiseksi vaatii kuitenkin yllättäviäkin ponnisteluja. Eikä yksin koiralta, vaan koko perheeltä. Vastuu koiran kasvusta, kehityksestä ja koulutuksesta on yllättävän suuri.

Pikkupentu ruokitaan kasvattajan ohjeiden mukaan useita kertoja vuorokaudessa. Sisäsiistiksi opetetaan kehuilla ja kärsivällisyydellä. Sopivasti virikkeitä, liikuntaa ja lepoa, oikea ruokavalio, madotukset, rokotukset, vakuutus ja monet muut asiat ovat pennun omistajan arkipäivää. Hyvä yhteistyö ja yhteydenpito kasvattajaan on tärkeää. 

Hampaiden vaihtumista ja raajojen kasvua on seurattava. Koira on totutettava käsittelyyn: harjaus, kynsien leikkuu, korvien putsaus, kivesten kokeilu, hampaiden tutkinta ja kaikenlainen kopelointi on välttämätöntä. Lisäksi pentu tulee sosiaalistaa muihin koiriin, eläimiin ja ihmisiin. Paljon hommaa ja vastuuta siis. 

Kannattaakin miettiä huolellisesti löytyykö itseltä tai perheestä tarpeeksi tahtoa, tarmoa, aikaa ja rahaa koirakaverin kasvatukseen. Pesti kun saattaa kestää reilusti yli 10 vuotta ja ensimmäiset kaksi vuotta tehdään töitä ”vuorotta”. 

Leo itse                                                                        
                                                                                
Leonberginkoira on hyvin perhekeskeinen seurakoira. Se omistautuu omalle perheelleen kokonaisvaltaisesti ja sen tuleekin saada kasvaa ja  elää siellä missä muutkin. Kookas koira vaatii paljon ulkoilua ja liikuntaa, mutta ei missään tapauksessa sovellu pihaan narun päähän tai ulkokoiraksi häkkiin. Jos Leo eristetään perheestään, se turhautuu tai jopa masentuu. Tällaisissa tapauksissa saattaa esiintyä ongelmia: tihutöitä, stressioireita tai ongelmakäytöstä.

Ei turhaan sanota, että harvoin vika on koirassa. Useimmiten se onkin narun toisessa päässä. Leo on luotettava ja lapsirakas lauhkea jättiläinen. Se pysäyttää vieraat tulijat, vaikkei varsinaisesti ole vahti. Ystävällinen ja iloinen Leo sopii kaveriksi leppoisalle metsäretkelle tai saattaa siitä saada vaikkapa oivan vesipelastuskoiran. Rutistettava ja rakastettava jättiläinen on monien mahdollisuuksien koira.

Mietipä vielä tätä 

Näyttelyissä Leot ovat kauneimmillaan – turkki pöyhkeänä, puhtaana ja harjattuna. Kotioloissa tilanne on usein jotain aivan muuta. Pitkä ja paksu turkki vaatii päivittäistä huoltoa. Tiheä ja untuvainen  pohjavilla lähtee pari kertaa vuodessa ja silloin pitää suorastaan rakastaa karvoja. Sekä tuuheassa turkissa, että jyhkeissä tassuissa kulkeutuu kätevästi sisään kuraa, hiekkaa ja lunta. Leot nauttivat ulkosalla liikuskelusta ja eritoten uimisesta. Leon märkä ja ”tuoksahtava” turkki on usein koristeltu metsä- ja uintilenkillä tarttuneista tikuista, heinistä, takiaisista ja mudasta. Uimiseen leonberginkoira ei tarvitse järveä. Lammikko tai mutainen oja soveltuu tähän tarkoitukseen mainiosti. Omistajan iloksi, kastunut ja likainen turkki tulisi pesun jälkeen myös kuivata. Sadeaikaan siis useita kertoja päivässä!                                                                

Rakkautta ja rimakauhua

Leonberginkoira on rauhallinen jättiläinen, mutta etenkin teiniaikana leonberginkoira vaatii omistajaltaan enemmän älyä kuin voimaa. Lempeä, mutta johdonmukainen kouluttaminen on elintärkeää Jopa 70 kiloa painava kuriton leo ei ole mukava tuttavuus saati elinkumppani. Kärsivällisyys on avainsana.                                       

Jos vielä harkitset… 

Leonberginkoira jakaa kanssasi elämänsä ja rakastaa sinua varauksettomasti ja suurella sydämellä. Mikäli aiot hankkia oman, muista olla sen arvoinen!