Leonberginkoiran luonteen ymmärtämiseksi on huomioitava, että rotua on jalostettu perheystävälliseksi jo vuosikymmeniä. Se on koko sielultaan kiintynyt perheeseensä. Erityisen ihailtavaa on sen lapsirakkaus, joka ilmenee kärsivällisyytenä ja jopa ymmärtäväisyytenä lasten ymmärtämättömyyttä kohtaan. Uudet perheenjäsenet hyväksytään haistelun ja tutkiskelun jälkeen mukisematta. Aikuisia kohtaan leonberginkoira käyttäytyy toisin. Noin puolitoista vuotiaaksi saakka se tervehtii ilolla kaikkia vieraita. Myöhemmin se normaalisti alkaa erotella tuntuuko joku siitä sympaattiselta vai ei. Jälkimmäisessä tapauksessa se osoittaa selvästi välinpitämättömyyttään esim. kääntymällä pois.

Erinomainen esimerkki rodun luonteesta on sen rauhallisuus, joka ilmenee parhaiten esim. koiranäyttelyissä tai tilanteissa, joissa on mukana paljon koiria. Leonberginkoirien suunnalta ei juuri kuulu ääniä, sillä ne eivät hauku ja räksytä turhan takia. Ympärillä oleva hälinä ja vilinä ei niitä juuri rasita. Ne ilmeisesti tuntevat kokonsa ja voimansa eikä niiden tarvitse pelätä, tai esiintyä uhkaavasti.

Luonteenomaista rodulle on myös vartiointivaisto, joka pääsee parhaiten esille kun koira saa oman piha-alueen reviirikseen. Tällöinkin se harvoin pitää meteliä ja haukkuu, vaan ilmaisee olemassaolonsa muutamalla haukahduksella ja murahduksella. Tästä kaikesta ei saa vetää sellaista johtopäätöstä, että leonberginkoirat ovat rauhallisia flegmaatikkoja. Vilkasta temperamenttiaan ja eloisuuttaan ne osoittavat etupäässä ilon ilmaisuna, tervehtiessään, leikkiessään ja odottaessaan kävelyä tai muuta miellyttävää. Tällöin haukutaan, hypitään ja juostaan ihastuksesta. Maljakot ym. on syytä nostaa turvaan alimmilta hyllyiltä heiluvan hännän tieltä. Uimista ja vedessä telmimistä leonberginkoira rakastaa. Uimanahka varpaiden välissä on jo merkkinä erinomaisesta uimataidosta.

Kaikesta ihastuksesta tätä rakastettavaa rotua kohtaan huolimatta on mainittava, että tässäkin rodussa on poikkeuksia säännöstä. Aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan esiintyy erittäin harvoin. Samaa sukupuolta olevia toisia koiria kohtaan sitä voi esiintyä varsinkin vahvaluontoisilla uroksia. Joskus tapaa pelokkaita ja äksyjä yksilöitä, joskin tämä johtuu useimmiten koiran huonoista kokemuksista, joihin ihminen on tahallaan tai tahtomattaan syypää. Puuttuvat kontaktit pentuiässä, liian pieni ympäristökokemus, puuttuva yhteys perheeseen tai liian ankara kasvatus voivat tehdä kaikista koirista epäsosiaalisia, erityisesti tällaisesta rakkautta ja huomiota kaipaavasta ja kiintyvästä rodusta. Jokainen leonberginkoira tarvitsee huomaavaisen kasvatuksen ja isäntäväen. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi tätä koiraa ei pidetä erityisen soveliaana ankaraan kasvatukseen ja koulutukseen, joskin rodussa on myös suojelukoulutettuja huippuyksilöitä. Tästä huolimatta leonberginkoira on erittäin oppivainen ja helposti koulutettava jopa sirkustemppuihin saakka. Varsinaista kentällä kouluttamista ei kuitenkaan tulisi aloittaa liian nuorella koiralla.

Leonberginkoira on suhteellisen helppohoitoinen, se ei tarvitse trimmausta, föönausta eikä tupeerausta - se on luonnostaan kaunis. Sen turkki tarvitsee kohtuullisesti harjausta, jotta se pysyisi siistinä. Rodulla ei ole mitään sellaisia "heikkoja kohtia", jotka kaipaisivat erityistä tarkkailua ja huolenpitoa. Koiraa on tietysti aina tarkkailtava mahdollisen tulehdusten ym. havaitsemiseksi.

Leonberginkoira on yksi terveimmistä roduista fyysisesti ja psyykkisesti. Kiitos tästä tiukoille jalostusmääräyksille, joita on hyvin noudatettu. Toivoa sopii, että myös Suomessa pystytään pitämään taso korkeana, sillä sen tämä uljas rotu ansaitsee.