Perianaalifistelia

Anaalifurunkuloosi on krooninen ja etenevä perianaalikudosten tulehdustila. Kivulias tauti ilmenee yhtenä tai useana peräaukon ihoon syntyvänä onkalona, joka voi kehittyä hyvinkin syväksi. Sairaus ilmenee peräaukon ympärillä ihossa, johon alkaa tulla ensin pienempiä ja sitten aina syvemmälle ja kauemmas ulottuvia onkaloita. Kun ne puhkeavat erittyy niiden sisältä usein vaaleaa, harmahtavaa nestettä, tapauskohtaisesti, myös verta, ruskehtavaa nestettä, sekä märkäeritteitä. Nämä onkalot voivat kasvaa jopa kymmenen sentin mittaisiksi ja ulottua esim. peräsuoleen ja rikkoa suolen seinämän aiheuttaen hankalasti hoidettavia fisteleitä suolen ja ihon välille. Peräaukon ympäristö on erittäin kipuherkkää aluetta. Ihon rikkoutuessa vähänkin, alkaa kierre, jossa uloste tahrii haavaista ihoa aiheuttaen lisääntyvää tulehdusta ja kipua. Ulostaminen on vaikeaa ja monet koirat kärsivätkin ummetuksesta, koska pyrkivät pidättämään ulostetta mahdollisimman kauan. Myös alhaalla roikkuva, leveätyvinen häntä edesauttaa tämän tulehduksen ylläpitoa.

Sairauden on epäilty olevan autoimmuunivälitteinen ja hoitoon käytetäänkin immunosupressiivisia lääkkeitä, eli lääkkeitä. jotka vähentävät omaa immuunivastetta. Perianaalifistelitutkimusta on tehty samaan aikaan sekä Englannissa että täällä Suomessa. Geenitutkimuksessa tunnistettiin äskettäin kytkös riskigeeniin koiran immunogeeneistä (major histocompatibility complex- (MHC) geenit), joka puoltaa sairauden oletettua immuunivälitteistä taustaa. Tunnistettu geenivariantti lisää koiran sairastumisriskiä 5-10-kertaisesti. Kyseessä ei ole kuitenkaan yhden geenin sairaus ja tutkimusryhmät pyrkivät tunnistamaan jatkotutkimuksissa muutkin sairauteen altistavat geenit.